Miksi grynderin kannattaa lukea tämä artikkeli?

Jos olet grynderi, niin todennäköisesti tiedostat, että oman käytön alviin palaa rahaa rakennusprojekteissa aika hemmetin paljon. Olisi varmaan kiva ymmärtää kunnolla, mihin se perustuu? Olet varmaan kuullut käsitteen ”välittömät kustannukset” ja ”välilliset kustannukset” oman käytön arvonlisäverotuksessa.

Löydät Verohallinnon ohjeen välittömistä kustannuksista rakentamispalvelun myynnistä ja omasta käytöstä arvonlisäverotuksessa tämän linkin takaa. Se on kuitenkin varsin sekavaa luettavaa ja sisältää brainstormauksena tehtyjä listauksia. Miten tulkitset esimerkiksi tätä kyseisen ohjeen 24.08.2023 voimassa ollutta jakoa:

Välitön kustannus: ”se osuus YEL-maksusta, jonka voidaan katsoa kohdistuvan rakentamispalvelun oman käytön verotuksen alaiseen työhön”

Välillinen kustannus: ”yrittäjän puolesta maksetut YEL -maksut siltä osin kuin yrittäjä on osallistunut kyseiseen rakennushankkeeseen.”

Verohallinto turppaa tässä saman kuluerän kahteen eri laskentaperusteen alla olevaan laariin. Valitse näistä nyt sitten oikein. Verohallinto on myös valmis sakottamaan mukavat summat kaikista erimielisyyksistä – verotarkasta on luonnollisesti itse aina kaikista tulkinnoista oikeassa.

Isolla todennäköisyydellä kirjanpitäjäsi on näistä myös täysin kuutamolla (jollei ole Taloushotellin kouluttama viiden tähden kirjanpitäjä). Tästä syystä perustajaurakoitsijan on hyvä ymmärtää itse, mitä välittömät kulut gryndauksessa oikein ovat.

Käsittelemme selkeyden vuoksi toisessa artikkelissa välillisiä kustannuksia ja niiden laskentaa. Suosittelemme myös lukemaan artikkelimme ”rakentamispalvelun oman käytön ALV – grynderin painajaisen 10 sitkeintä myyttiä”. Tässä artikkelissa käydään läpi ensimmäisessä myytissä, mikä oman käytön ALV ylipäänsä on – mikä on yksittäinen eniten aloittelevia gryndareita hämmentävä kokonaisuus.

Artikkelissa ei oteta kantaa siihen, milloin rakentamisprojekti kuuluu oman käytön arvonlisäveron perusteeseen. Tämä käsitellään omassa artikkelissaan.

Mitä ovat välittömät kustannukset?

Yleisperiaate

Välittömät kustannukset ovat siltä, miltä ne kuulostavatkin: ne ovat välittömästi kohdistettavissa rakennusprojektille. Se tarkoittaa sitä, että naula on kirjaimellisti hakattu rakennettavaan taloon. Osa naulasta ei ole viereisessä talossa. Naulan kulut kuuluvat silloin vain ja ainoastaan siihen rakennusprojektiin, jossa se kököttää.

Yleisperiaatteen kääntöpuolena on, että jos kulua ei voida kohdistaa suoraan vain ja ainoastaan rakennusprojektille, niin sitten se on välillinen kulu. Tällaisia ovat esimerkiksi toimiston tai hallin vuokrat. Eipä kukaan osaa sanoa, miten sitä toimistoa on käytetty mitäkin rakennusprojektia kohti. Jako on keinotekoinen, joten tällaisten kulujen osalta puhutaan välillisistä kustannuksista.

Edellä mainitun Verohallinnon syventävän vero-ohjeen oksennuslista on varsin sekava ja menee tarpeettomiin yksityiskohtiinkin. Tässä siitä esimerkki:

• asuinirtaimiston (liedet, kaapit, liesituulettimet) ostohinnat
• rakennusaikaisen sähköliittymän kustannukset
• suunnittelu-, vartiointi- ja valvontakustannukset
• ulkopuolisille maksetut rakennusmateriaalien, rahtien ja nostopalvelujen kustannukset
• harjannostajaiskulut

Onko liesien ja harjannostajaisten erikseen mainitseminen todella tarpeellista?

Tarjoamme Verohallinnon oksennuslistan sijaan hiukan selkeämmän erittelyn:

• Rakennusaineet- ja tarvikkeet sekä alihankinta ja muut suorat palvelut
• Palkat
• Palautuskelvottomat liittymismaksut
• Takuutyöt
• Muutamat kirjanpidon muihin kuluihin kuuluvat erät

Näistä lisää seuraavaksi.

Rakennusaineet- ja tarvikkeet sekä alihankinta ja muut suorat palvelut

Selkein yksittäinen kokonaisuus on kaikki rakennustyön ostot ja palvelut, joista joku lähettää ostolaskun.

Verohallinnon listassa on listattu kaikki materiaaleista kalustovuokriin aina pihaistutuksien ja liesituulettimien yksilöintiin asti.

Yksinkertaisinta on kuitenkin ajatella asia sen kautta, mikä siirtyy asiakkaalle, kun myyt valmiin kiinteistön. Verohallinto ei fanita sitä, että jotain siirtyy yksityishenkilölle ilman, että ALV on maksettu jossain pisteessä pysyvästi verottajalle (siksi koko oman käytön ALVin kuvio on keksitty).

Tästä syystä käytännössä kaikki rakentamiseen liittyvät aineelliset ja aineettomat ostot tulevat oman käytön ALVin piiriin välittöminä kustannuksina.

Kirjanpidosta löydät nämä kulut tyypillisesti klassisen tilikartan tileiltä 4000-4999.

Palautuskelvottomat liittymismaksut

Kiinteistön kuluihin tulee tyypillisesti vesi- ja viemäriliittymä sekä sähköliittymä (plus mahdollisesti muita liittymiä). Nämä ovat isoja merkittäviä kuluja, jotka voivat olla:

a) palautuskelvottomia (oman käytön alvin alaista)

b) palautuskelpoisia (vapaita oman käytän alvista)

Sopimukselta löydät, mikä on mitä, mutta myös laskulta on suoraan luettavissa, onko liittymismaksu palautuskelvoton. Palautuskelvottomat liittymismaksut ovat arvonlisäverollisia ja palautuskelvolliset myydään ilman arvonlisäveroa.

Grynderinä sinun kannattaa tuntea tämä ero ja tarkistaa, miten tilitoimistosi on käsitellyt nämä. Taloushotelli on saanut grynderiasiakkaita muista tilitoimistoista vain sen takia, että liittymismaksujen oman käytön ALV on maksettu väärin palautuskelvollisten osalta ja tehty näin toistuvasti useiden projektien kohdalla.

Palkat, päivärahat ja työsuhde-edut

Yleisohje

Projektiin suoraan kohdistuvat palkkakulut tulevat myös oman käytön ALVin piiriin:

• Bruttopalkat
• Sivukulut (eläke-, työttömyysvakuutus-, tapaturma- ja ryhmähenkivakuutus
• Lomapalkat ja pekkaspäivien palkat sosiaalikuluineen
• Työkalukorvaukset
• Päivärahat ja kilometrikorvaukset
• Sekä sekalainen läjä vapaaehtoiseksi sosiaalikuluja, jotka pitävät sisällään kaikenlaista lounasseteleistä työvaatteisiin ja työterveyshuollosta hotelliyöpymisiin.

Projektiin epäsuorasti kohdistuvat palkkakulut (kuten hallinnon työntekijöiden kulut) jyvitetään projekteille välillisinä kustannuksina, eikä näitä käsitellä tässä artikkelissa. Usein saman henkilön palkkoja menee kuitenkin sekä välittömiin että välillisiin kuluihin (tästä lisää myöhemmin).

Palkat ja sivukulut löytyvät klassisessa tilikartassa tiliväleiltä 5000-6799. Näiden seuraaminen projektikirjanpidossa on jokseenkin helppoa, jos käytössä on edes alkeellinen työajanseuranta. Seurantaan liittyvän ohjeen löydät jäljempänä tätä artikkelia.

Vapaaehtoiset sosiaalikulut on käsite, jota pitää pöyhiä kuitenkin hiukan enemmän.

Vapaaehtoiset sosiaalikulut – virhe ohjeessa?

Verohallinnon syventävän vero-ohjeen kokonaisuus ”vapaaehtoiset sosiaalikulut” on ilmaistu näin:

”Vapaaehtoisilla sosiaalikuluilla tarkoitetaan esimerkiksi ruokailu-, työvaate- ja työterveyskuluja sekä muuttuvia matka- ja muita korvauksia työntekijöille”

On varsin erikoista, että nämä on tuupattu käsitteen ”välittömät kulut” alle. Lakeja noudattavat grynderit aika usein kysyvätkin Taloushotellilta, miten vaikkapa työvaatteet voidaan kohdistaa suoraan projekteille.

Totuus onkin, ettei näitä useimmiten voida kohdistaa suoraan projekteille ja mitä ilmeisemmin tämän kohdan päätyminen syventävään vero-ohjeeseen on virhe. Useimmat listatut asiat ovat välillisiä kustannuksia. Samoja saappaita voi käyttää useammassa rakennusprojektissa. Työterveydenhoitajalla käyntiä ei voida kohdistaa yksittäiselle projektille, eikä työterveyshuollon laskuja voi kohdistaa yksittäisille työntekijöille.

Sosiaalikuluilla ei yksiselitteisesti ole kytköstä työajanseurantaan.

Taloushotelli suosittelee, että nämä kulut käsitellään pääsääntöisesti ohjeesta huolimatta välillisinä kuluina. Tämä johtaa yleensä riittävällä tarkkuudella siihen, että kulut allokoituvat oikeille projekteille. Työvaatteiden yksilöinti työntekijöille ja sitä kautta projekteille on kirjanpidollisesti aivan liian raskasta ja suorastaan järjetöntä touhua.

Sosiaalikuluja on käytännössä mahdollista käsitellä välittöminä kustannuksina vain, jos yhtiö tekee käytännössä pelkkää gryndausta, jolloin lähes kaikki kulut ovat välittömiä kuluja.

Luontoisetuautojen kulut

Poikkeuksen edelliseen sääntöön tekee tämä kohta, koska seuranta on riittävän helppoa:

luontaisetuautosta aiheutuvat kustannukset siltä osin kuin autoa käyttävän työntekijän palkka kohdennetaan rakentamiskohteeseen, (luontaisedun raha-arvoa ei lueta veron perusteeseen). Jos luontaisetuauto on henkilöauto, jonka kustannusten arvonlisäverot eivät ole vähennyskelpoisia, veron perusteeseen luetaan arvonlisäverollinen hinta.

Luontoisetuautojen kulut on riittävän helppoa yleensä yksilöidä (joskin vaatii oman kustannuspaikan per luontoisetuauto). Luontoisetuauton kulut ovat yleensä myös oleelliset, joten on ymmärrettävää, että Verohallinto on nostanut tämän erilliseksi kohdakseen.

Käytännössä tämä toimii siten, että luontoisetuauton kulut lasketaan kaikki yhteen ja jos autoedun omaavan henkilön palkkakuluista 25 % kohdennetaan projektille, niin myös 25 % luontoisetuauton kaikista kuluista kohdennetaan projektille.

Luontoisetuauton kuluja ovat mm:

• Auton poistot tai leasingkustannukset
• Polttoainekulut
• Vakuutukset (pakko jaksottaa kuukausitasolle, jos kohdennuksen haluaa saada oikein)
• Korjauskulut

Takuutyöt

Takuutyöt näkee usein osaamattomien tilitoimistojen puolesta pyöritettävän välillisiin kuluihin. Tämä johtaa kuitenkin väärään laskelmaan, koska oman käytön alvin alaisen projektin takuutyöt ovat 100 % välittömiä projektin kuluja.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että projekti on kirjanpidossa jollain tasolla pidettävä auki niin kauan kuin takuutöitä saattaa syntyä – jopa kymmenen vuotta!

Jos rakennat kiinteistöosakeyhtiötä, joka tulee arvonlisäverovelvolliseen käyttöön, niin takuutöiden ALV-palautuksista on syytä sopia urakkasopimuksessa – muuten häviät selvää rahaa. Lisää verotehokkaasta menettelystä tässä artikkelissamme.

Muutamat kirjanpidon muihin kuluihin kuuluvat erät

Verohallinnolla on muutamia erikoisuuksia ohjeessaan, jotka on syytä huomioida, koska kirjanpitäjälle nämä olisi luontevinta normaalisti käsitellä välillisinä kuluina.

Edustuskulut

Verohallinnon näkemyksen mukaan edustuskulut pitäisi pystyä kohdentamaan projekteille aina mahdollisuuksien mukaan. Jos olet lounastanut sähköurakoitsijan kanssa ja jutellut useammasta projektista, niin vähintään kulut pitäisi pystyä allokoimaan näille projekteille.

Edustuskulujen arvonlisävero on vähennyskelvotonta, joten oman käytön ALV lasketaan arvonlisäverollisen edustuskulun päälle – auts. Näin alvit tulevat tässä tapauksessa tuplana eli edustus on gryndauksessa varsin kallista.

Osakkeiden myyntiin kohdistuvan myynnin ja markkinoinnin kulut ovat kuitenkin vähennyskelvottomia, joten lievää veroetua tulee, kun edustus kohdistuu näihin kumppaneihin. Tällöin ne eivät tule edes välillisiin kuluihin, eikä oman käytön alvia tarvitse niiden osalta maksaa.

Takausprovisio

Rakennuslainan kulut on vapautettu oman käytön alvin perusteesta. Takauksesta maksettu provisio, joka yleensä luetaan rahoituskuluihin lasketaan kuitenkin mukaan oman käytön alvin perusteeseen välittömänä kuluna. Tämä on pääsääntöisesti ainoa välitön kulu, joka on rahoituskuluissa, joten se jää herkästi huomiotta.

Verovinkit välittömien kustannusten minimointiin

Erät joita ei lueta oman käytön alvin perusteeseen

Itsestäänselvin kokonaisuus verotaakan vähentämiseksi on pitää huolta siitä, ettei välittömiin kustannuksiin lueta sellaisia suoraan rakennusprojektille kuuluvia kuluja, jotka on vapautettu oman käytön alvin perusteesta.

Verohallinto on listannut ohjeeseensa asioita, mutta lista ei ole tyhjentävä!

Perusperiaatteet ovat nämä:

1. Veron perusteeseen ei lueta kustannuksia, jotka eivät aiheudu rakentamisesta tai jotka eivät sisälly rakennusurakkaan ja laskutetaan tilaajalta erikseen arvonlisäverolla.
2. Veron perusteeseen ei lueta myöskään tilaajan puolesta maksettuja kustannuksia, jotka tilaajan itsensä ostamina eivät sisältäisi arvonlisäveroa.

Isoimmat erät ovat:

• Lisä- ja muutostyöt, jotka eivät sisälly urakkaan.
  • Nämä tosi usein töpeksitään kirjanpidossa tai yrittäjä yrittää sopimuksessa ujuttaa ne osaksi osakkeen kauppaa kylkiäisenä – näin ei kannata toimia.
• Osakkeiden myyntiin suoraan ja välittömästi liittyvät kulut
  • Näistä ei saa vähentää alvia, mikä on hiukan eri juttu. Myös markkinoinnin kulut luetaan nykyisessä käytännössä tähän kategoriaan, vaikka ne olisivat epäsuoraan ja välillisesti myyntiin kohdistuvia kuluja. Näitä ovat mm. Google Ads ja Facebook -kulut.
• Tontin kauppahinta ja vuokra sekä kiinteistövero ja tontin lohkomis- ym. kulut
  • Nämä olisivat myös tilaajan itsensä ostamina arvonlisäverottomia.
• Palautuskelpoiset liittymismaksut
  • Kts. edellinen kohta – palautuskelvottomat luetaan oman käytön alvin perusteeseen, palautuskelpoisia ei, koska se on määritelmällisesti rahoituserä
• Rakennuslainan kulut ja korot, RS-palkkiot
  • Ostolaskujen korkokulut kuitenkin luetaan oman käytön alvin perusteeseen. Monimuotoisessa rahoitusmaailmassa on joskus hiuksia halkovan vaikea sanoa, missä raja menee.

Pienkoneiden ja -kaluston vienti taseeseen

Huomaa, että projektille kohdistettavat työkaluostot menevät oman käytön arvonlisäveron perusteeseen välittöminä kuluina ja kohdistuvat 100 % oman käytön alviin. Sen sijaan poistot menevät välillisiin kuluihin ja yleensä vain osa näistä kuluista kohdistuu oman käytön arvonlisäveroon.

Veroetuja on siis mahdollista saada, mikäli mahdollisimman iso osa pienhankinnoista saadaan taseen eikä tuloksen puolelle.

Kirjanpitäjäsi normaalisti tulouttaa muutaman kymmenen euron tikapuut, vatupassit ja muut vastaavat kulut, jotka voidaan perusteellisesti kuitenkin määritellä monivuotisiksi hankinnoiksi ja siten aktivoida taseeseen. Tällöin ne voidaan käsitellä verotuksessa edullisemmin.

Ajallinen kohdistus

Ostetuista tavaroista tulee maksaa oman käytön arvonlisävero vasta, kun ne otetaan käyttöön rakennusprojektissa. Tämä tarkoittaa sitä, että monien tavaroiden osalta oman käytön alvin maksua voidaan lykätä paljonkin. Esimerkiksi monista elementeistä ja puurungoista ym. maksetaan merkittäviä ennakkomaksuja.

Ajallinen kohdistus vaikuttaa enemmän kassavirtaan kuin siihen, kuinka paljon oman käytön alvia pitää maksaa. Ajallinen kohdistus vähentää kuitenkin tarvetta lisärahoitukseen, kun valtavia määriä oman käytön alvin eriä voidaan siirtää hamaan tulevaisuuteen.

Miten välittömien kustannusten seuranta on järkevintä toteuttaa kirjanpidossa?

Yleisohje

Jos luit kaiken yllä tarkkaan, niin ymmärsit varmaan, että hiukan monimutkaisesta kokonaisuudesta on kyse. Miten tätä sitten pitäisi lähestyä, jottei homma mene aivan pieleen?

Käytännössä tämä vaatii erityisseurannan, jossa klassinen tilikartta ja keskiverron kirjanpitäjän taidot eivät enää riitä.

Menemättä tilitason yksityiskohtiin, alla on yleistasolla, mitä vähintään on kirjanpidossa tehtävä, jotta homma toimii.

Tarvitset kolme kustannuspaikkatasoa ja jokainen tuloslaskelman rivi tiliöidään näille kustannuspaikoille:

1. Projekti
2. Littera
3. Oman käytön ALVin luokitus

Lisäksi kirjanpitäjäsi on suositeltavaa perustaa Verohallinnon ohjetta mukaileva rakenne, jotta oman käytön ALV sekä välittömät ja välilliset kustannukset ovat helposti täsmäytettävissä. Taloushotellilta tällainen ratkaisu löytyy – muiden pitää luoda se tyhjästä.

Kustannuspaikkatasot 1-2: projekti ja littera

Miksi nämä kaksi tasoa?

Projektitason tarpeen tulisi olla itsestäänselvyys. Jotta voidaan tehdä projektikohtaisesti oman käytön arvonlisäveron laskelmat, niin kulujen tulee olla kohdistettuina projekteille. Tälle tasolle tulee myös perustaa taso yleiskuluille (ns. yleiskuluprojekti) sekä mahdollinen välitaso palkkoja varten, mikäli niitä ei saada esim. tuntikirjanpidosta suoraan projekteille kohdistettua. Myös muutamia muita allokointiryhmiä voi joutua perustamaan (kuten luontoisetuautot).

Litterataso tarvitaan pääosin yrityksen sisäistä laskentaa varten, mutta yrittäjän tai projektipäällikön litteroimat laskut ohjaavat merkittävästi myös kirjanpitäjää, mikäli jaossa on huomioitu myös verotukseen vaikuttavat ryhmät. Esimerkiksi mikäli on ostettu kyltti ja se on litteroitu markkinointikuluihin, niin tämä käsitellään verotuksessa eri tavalla kuin mikäli kyseessä olisi rakentamiseen liittyvä varoituskyltti. Kirjanpitäjä ei voi suoraan sanasta ”kyltti” päätellä, että mistä on kyse.

Muutamia ison linjan huomioita mainittakoon ostojen ja palkkojen tiliöintiin liittyen.

Ostot

Ostojen litterointi on usein melko suoraviivaista, mutta jos edellä mainittua ajallista kohdistamista halutaan hyödyntää, niin on syytä merkitä tavalla vai toisella tuleeko ostettu tuote suoraan käyttöön vai varastoidaanko se. Tällöin tarvitaan tavallisesti apukustannuspaikka, joka kuvaa siten, että kuluja on allokoitu kuten ”Projekti A (allokointi)”. Tämä helpottaa merkittävästi täsmäytystä projektin lopuksi, koska allokointilitteroiden tulee aina mennä nolliin, eivätkä taseeseen viedyt kulut saa lähtökohtaisesti karata myöhemmin muille projekteille.

Palkat

Palkkojen kohdistus projekteille ei usein ole aivan täysin suoraviivaista. Työajanseurannan kautta saattaa olla mahdollista tuntiperusteisesti kohdentaa suoraan palkanlaskennassa bruttopalkat ja sivukulut oikeille projekteille, mutta tyypillisesti joitakin allokoitavia eriä on, jolloin tarvitaan apuprojektitaso ”palkat (allokointi)”. Esimerkiksi luontoisetuauton kulut on syytä allokoida tällaiselle projektille ostolaskuista, koska vasta palkanlaskennan jälkeen ne voidaan allokoida prosenttiperusteisesti oikeille projekteille Verohallinnon ohjeen mukaan.

Mikäli palkkaohjelmisto ei tue automaattista kustannuspaikkojen merkintää työajan perusteella, niin silloin palkat tulee allokoida ”palkat (allokointi” -apuprojetille ja viedä muuta kautta projektin kuluiksi myöhemmin.

Allokointitasojen tulee aina mennä viimeistään projektin päätyttyä nolliin.

Kustannuspaikkataso 3: oman käytön ALVin luokitus

Miksi tämä taso?

Jotkut tilitoimistot tekevät oman käytön arvonlisäveron laskennan kirjanpidon tilien perusteella. Tämä on äärimmäisen hutera tapa toimia, koska kirjanpidon vaatimukset on täytettävä myös kirjanpitolain osalta ja välittömät kustannukset voivat läpäistä kaikki tuloslaskelman tasot aina rahoituskuluihin asti, kuten edellä kävimme läpi.

On erittäin virhealtista ”nyppiä” laskentaan mukaan luettavat tilit manuaalisesti tai algoritmisesti kuukausittain.

Paljon järkevämpää ja toimintavarmuuden kannalta turvallisempaa on tiliöidä jokainen tuloslaskelman rivi tämän jaon mukaisesti:

• Välitön kustannus (oman käytön alvin perusteessa)
• Välitön kustannus (ei oman käytön alvin perusteessa)
• Välillinen kustannus (oman käytön alvin perusteessa)
• Välillinen kustannus (ei oman käytön alvin perusteessa)
• Palkat | välitön kustannus (oman käytön alvin perusteessa)
• Palkat | myynti- ja markkinointi
• Myynti-/markkinointikulu
• Verollisen liiketoiminnan kulu
• Allokointi

Muitakin jakotapoja on, mutta tällä jaolla selviää useimpien gryndereiden kohdalla. Tällä jaolla tuloslaskelma on helposti suodatettavissa siten, että saadaan vain ne kulut, jotka ovat oman käytön arvonlisäveron perusteessa – sekä selkeästi eroteltua muihin laareihin ne, jotka kuuluvat muuhun liiketoimintaan kuten arvonlisäverovelvolliseen rakentamiseen.

Oman käytön arvonlisäveron tilit

Suosittelen lisäksi vahvasti, että kirjanpitoon perustetaan oman käytön arvonlisäveron laskentaa varten seuraavat yhdeksän tiliä:

1. Välittömien kustannusten vientitili
2. Välittömien kustannusten vastatili

3. Välittömien kustannusten oman käytön ALV

4. Välillisten kustannusten vientitili
5. Välillisten kustannusten vastatili

6. Välillisten kustannusten oman käytön ALV

7. Palkkakulujen vientitili
8. Palkkakulujen vastatili
9. Palkkakulujen oman käytön ALV

Tämä jako on hyödyllinen kahdesta syystä:

a) Se tekee täsmäyttämisestä varsinkin vuodenvaihteessa helppoa.

b) Se erottaa jyvät akanoista (eli välittömät kulut muista kuluista)

Homma toimii karkeasti näin. Jos sinulla on projektin tuloslaskelma koko vuoden osalta sellainen, että kustannuspaikalla ”Välitön kustannus (oman käytön alvin perusteessa)” on tasan miljoona euroa, niin tilien tulisi näyttää tältä:

1. Välittömien kustannusten vientitili: 1 miljoona euroa
2. Välittömien kustannusten vastatili: -1 miljoona euroa
3. Välittömien kustannusten oman käytön ALV: 0,24 miljoonaa euroa

Ensimmäisen tilin tulee aina kohdata kustannuspaikan loppusummaan tai jotain on pielessä. Seuraava nollaa sen vaikutuksen tuloslaskelmalta. Oman käytön ALV on aina 24 % ensimmäisen tilin summasta, jos laskenta on tehty oikein (ja yleinen verokanta vielä tätä lukiessasi 24 %).

Muut ryhmät kuten palkat pystyy täsmäyttämään samalla logiikalla.

Omat kirjanpidon tilit oleellisille kuluryhmille

Muuttuvien kulujen kirjanpito on mahdollista toteuttaa varsin pienellä tilien määrällä. Ostoille ja palveluille tarvitaan lähinnä omat tilit. Muu seuranta on mahdollista hoitaa litteroiden kautta.

On kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että virheille jätetään mahdollisimman vähän varaa. Erityisesti niitä kuluja on syytä seurata omilla tileillään, jotka verottaja on listannut, etteivät ne kuulu oman käytön perusteeseen, kuten tontti, tontin vuokra, tontin oheiskulut, palautuskelvolliset liittymismaksut, jne.

Näin toimimalla grynderillä on tuplasuoja, kun kirjanpitäjä tekee laskelmansa oman käytön alvinsa. Jos kirjanpitäjä ottaa suodatetun tilikohtaisen tuloslaskelman kustannuspaikalla ”Välitön kustannus (oman käytön alvin perusteessa)” ja siellä on tilejä, jotka on nimenomaan merkitty oman käytön alvin perusteen ulkopuolisiksi, niin jotainhan on silloin pielessä.

Grynderit maksavat keskimäärin Verohallinnolle oman käytön alvin kautta todennäköisesti useita prosenttiyksikköjä liikaa voitostaan vain sen takia, että oman käytön alvin laskelmat ovat yläkanttiin. Pidä huoli, ettet sinä ole yksi heistä.